Perheiden vapaa-aika 2020-luvulla – deittailua, pelaamista ja oleilua netissä

Teemu Ruoho

Maanantaina kello 16:15 perheenäidin puhelin hälyttää: ”Felixin fudis”. Aika lähteä töistä ja viedä 9-vuotias harjoituksiin. Puolison kanssa kalenterit on sunnuntaina synkronoitu, harrastukset ja työmenot soviteltu niin, että jompikumpi ruuhkavuosiperheen vanhemmista ehtii kuljettamaan aktiivista lasta. Niin kuin monessa lapsiperheessä, arjen aikataulu on palapeli, joka kootaan joka viikko uudelleen. Lapsen harrastus on tärkeä ja vanhemmat sitoutuvat harrastukseen muun muassa sukkuloimalla kuljettajina. Jalkapalloharjoitusten aikana perheenäiti ehtii hoitaa ruokaostokset, jos kuplahalli, tai kenttä, sattuu sijaitsemaan ruokakaupan vieressä. Ellei, ehtii äiti lenkille, suunnittelemaan jalkapallojoukkueen varainkeruuta tai hän voi jatkaa keskeytyneiden työasioiden hoitamista kännykällä.

Harjoitusten jälkeen äiti ja poika autoilevat kotiin, isä on saapunut töistä ja perhe syö yhdessä myöhäistä päivällistä. Kaikkina viikonpäivinä perhettä ei yhteisen päivällispöydän ääreen saada, vaikka perheen kokoontuminen yhteisen ruokapöydän ääreen onkin vanhempien tärkeysjärjestyksessä korkealla. Ruokailun lomassa perhe vaihtaa päivän kuulumiset. Ruokailun jälkeen kukin perheenjäsen vetäytyy katselemaan oman kännykkänsä, tablettinsa tai tietokoneensa näytöltä kuka mitäkin: työsähköposteja, sosiaalista mediaa, pelejä, tv-sarjoja, tai on viestein tai videopuheluin yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin. Sitten yhteinen iltapala, iltapesut, lukemista tai äänikirjojen kuuntelua, nukkumaan.

Internet muuttaa perheiden dynamiikkaa

Internetin jatkuva läsnäolo on muuttanut perheiden vapaa-ajan käyttöä. Verkon läsnäolon vaikutukset ovat moninaiset: yhtäältä perhe saattaa fyysisesti viettää aikaa yhdessä kotona, yhteisellä lounaalla ravintolassa tai ulkoilemassa. Samaan aikaan joku tai kaikki perheenjäsenet saattavat roikkua omalla älypuhelimellaan sosiaalisessa mediassa, netin deittisivustoilla, uutisvirrassa tai mobiilipeleissä. Voisi siis puhua passiivisesta yhdessä olemisesta, jossa vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä ei juuri tapahdu.

Esimerkiksi tällainen voisi olla alakouluikäisen Felixin ja hänen vanhempiensa tyypillinen arki-ilta koulun ja töiden jälkeen. Jos lisäisimme Felixin perheeseen eri-ikäisiä lapsia, muodostuisi vapaa-ajasta toisenlaista: isosiskon showtanssiharjoituksia, pikkuveljen perushoitoa ja säännöllisempää ruokailu- ja unirytmiä, ehkäpä Felix jalkapallon sijaan harrastaisi jotain muuta tai ei harrastaisi ollenkaan. Yksinhuoltajaperheessä aikataulupalapeli koottaisiin vain yhden aikuisen varaan. Perheet ovat erilaisia ja siksi myös perheiden tavat viettää vapaa-aikaa poikkeavat toisistaan.

Suomalaisissa arvotutkimuksissa perhe ja lapset ovat jo vuosien ajan nousseet arvostetuimpien elämänalueiden joukkoon. Kymmenen vuotta sitten Väestöliiton perhebarometri 2011 -tutkimuksessa keskeiseksi arvoihanteeksi nousi perheen yhteinen aika, jota suomalaiset myös käytöksellään toteuttivat. Kiireen tuntua pyrittiin vähentämään tietoisin valinnoin ja rajanvedoin: mahdollisuuksien mukaan ainakin toinen vanhemmista valitsi joustavan työn ja työ ja vapaa-aika yritettiin erottaa toisistaan. Toisaalta lasten harrastukset nähtiin hyveenä ja lapsia kannustettiin harrastamaan, vaikka se vähensikin perheen yhteistä vapaa-aikaa.

Perhebarometri 2020

Vuoden 2019 perhebarometri julkaistaan maaliskuussa 2020 ja se keskittyy erityisesti vanhemmuuden ja työn yhteensovittamiseen suomalaisissa lapsiperheissä. Vaikka tuoretta, vertailevaa Väestöliiton barometritietoa ei siis vielä olekaan saatavilla, vaikuttaisi lähipiirin perheiden pikaisen haastattelun perusteella siltä, että perheen yhteinen aika on yhä arvoasteikon kärkisijalla, eikä muutosta arvoissa kymmenen vuoden takaiseen ole tapahtunut. Katso täältä Väestöliiton perhebarometri.

Käytännössä perheiden vapaa-ajan viettäminen on kuitenkin muuttunut. Tilastokeskus tutki vuonna 2015 suomalaisten perheiden ajankäyttöä selvityksessään Sosiaaliset suhteet järjestäytyvät uudelleen. Selvitys kertoo, että perheen kanssa itseasiassa vietetään vähemmän aikaa sekä työpäivinä että viikonloppuisin kuin aikaisemmin. Vapaa-aikaa arkena viettiin keskimäärin yksin kolme tuntia seitsemän minuuttia, mikä on lähes puolet vapaa-ajan määrästä. Yksin vietetyksi ajaksi laskettiin aika, joka vietettiin kokonaan yksin tai esimerkiksi vetäytymällä omaan huoneeseen.

Vielä vuonna 2015 puhuttiin tietokoneella vietetyn ajan lisääntymisestä, johon kuului myös yhteydenpito verkossa. Vuonna 2020 ei tarvitse puhua enää vain tietokoneista. Älypuhelinten kehitys ja räjähdysmäinen kasvu 2010-luvulta eteenpäin on antanut internetin käyttöön myös pienille koululaisille.

7-vuotiaalle älypuhelin?

alypuhelin-lapselle

DNA:n tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2017 69 prosenttia 7-vuotiaista omisti älypuhelimen ja lähes kaikilla yli 9-vuotiailla oli älypuhelin. Puhelimen hankkimisen syynä oli perheen ja lapsen yhteydenpidon parantaminen. Vaikuttaisikin siltä, että siinä missä 2000-luvulla kouluikäiset ja nuoret vielä kokoontuivat ystävien kanssa yhteen hengaamaan, chillaavat nykyiset alakouluikäisetkin omissa huoneissaan kuulokkeet päässä ja lähettävät hymiöitä, gif-tiedostoja ja valokuvia toisilleen WhatsAppissa tai jakavat videoitaan TikTokissa. Yhdessäolo on siis muuttanut muotoaan kasvokkaisesta verkon kautta tapahtuvaan yhdessäoloon. Tämä vaikuttaa myös perheiden yhdessä viettämään vapaa-aikaan.

Toisaalta perhe voi viettää aikaa yhdessä esimerkiksi sosiaalisen median, WhatsAppin tai mobiilipelien kautta, vaikka he olisivat fyysisesti eri paikoissa: työmatkalla oleva isä saadaan mukaan juniorin jääkiekkopeliin suoralla videopuhelulla ja ryhmämuotoista mobiilipeliä voi pelin virtuaalimaailmassa pelata etävanhemman kanssa yhdessä, vaikka lapsi asuisikin viikot lähivanhemman luona.

Verkon läsnäolon ohella oman lisänsä perheiden arkivapaa-ajan viettoon 2020-luvulla tuovat työelämän muutokset. Yhä useampi työpaikka suhtautuu myönteisesti etätyöhön. Etätyötä tekevän vanhemman ratkaistavaksi kuitenkin jää, kuinka erottaa kotona tehty työ vapaa-ajasta. Saman haasteen edessä ovat myös monet yrittäjät tai kansainvälisten yritysten työntekijät, jotka sovittelevat etäkokouksia eri aikavyöhykkeiden välillä.

Työelämän joustavuus ja osittainen irrottautuminen työpaikasta saattaa siis yhtäältä lisätä mahdollisuuksia perheen yhteisen ajan viettämiseen erityisesti arkipäivinä. Erityisesti Suomessa lapset viettävät vapaa-aikaansa tyypillisesti yksin iltapäivisin, jolloin vanhemmat ovat työssä ja vastaavasti lasten harrastukset ajoittuvat iltoihin tai viikonloppuihin, jolloin vanhemmilla on vapaa-aikaa. Toisaalta työn ja vapaa-ajan liukuminen toisiinsa saattaa hävittää vapaa-ajan käsitteen kokonaan, kun mahdollisuutta työstä vapaalle ajalle ei enää ole olemassa.

Palataanpa vielä 9-vuotiaan Felixin perheeseen. Esimerkkimaanantaina koko perheen yhdessä viettämä aika jää noin kolmeen tuntiin. Rajoja vetämällä perheen yhteistä vapaa-aikaa yritetään kuitenkin suojella: ruutuaika on sovittu puoleen tuntiin silloin, kun koko perhe on kotona yhtä aikaa. Rajoitus koskee myös vanhempia. Ja sauna lämpiää kolmesti viikossa. Joskus vain siksi, että sauna on sataprosenttisesti älylaitevapaa alue.

Lähde: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2015/sosiaaliset-suhteet-jarjestaytyvat-uudelleen/

Vieritä ylös